Meillähän on viisi kissaa, jotka tuovat suunnattoman paljon iloa,
ovat ihania kehrääjiä, jotka ottavat vastaan kaiken tarjolla olevan hellyyden.
Viime aikoina Viivi on alkanut harmistua toisten kissojen seuraan.
Varsinkin Ruusan kanssa kemiat eivät kohdanneet enää ollenkaan.
Varsinkin Ruusan kanssa kemiat eivät kohdanneet enää ollenkaan.
Viivi muuttikin minun risuverstaalleni asumaan.
Omaan yksiöönsä.
Ei suostunut tulemaan sisällle taloon enää ollenkaan.
Ei suostunut tulemaan sisällle taloon enää ollenkaan.
Nyt, kun olin verstaalla tekemässä havutöitä,
hän oli valtavan seuran- ja hellyydenkipeä.
Havutöistä ei ollut tulla mitään, kun aina oli kissan viikset tai häntä välissä,
kun yritin kieputtaa rautalankaa kransseihin.
Isäni nukkui pois vuosi sitten syksyllä
ja äitini on tuntenut olonsa aika yksinäiseksi
kuluneen vuoden aikana.
Viimeiset vuodet hän oli isän omaishoitajana.
Muutaman kerran ehdotin äidille, että hän ottaisi Viivin seurakseen.
Muorin luona Viivillä olisi oikeat kissanpäivät,
ei tarvitsisi kilpailla huomiosta toisten kissojen kanssa.
Aikansa harkittuaan hän lupasi ottaa Viivin kokeeksi luokseen.
Lomareissujemme aikana äiti on ollut kissojen seurana meillä,
joten kissat kyllä tuntevat hänet.
Eilen vein Viivin äidilleni.
Koko 20 minuutin matkan ajan Viivi tietysti parkui surkeasti kuljetuskopassaan.
Hankin Viiville uuden hiekkalaatikon ja äiti oli ostanut uudet ruokakupitkin!
Laitoin hiekkalaatikon kuntoon ja ruokaa kuppeihin.
Päästimme Viivin ulos kopasta.
Hän tutki varovasti asunnon kaikki huoneet,
kurkkasi hiekkalaatikkoon ja maistoi vähän ruokaa.
Sitten hän hyppäsi sohvalle nukkumaan.
Kehräsi vielä tyytyväisenä.
Olin muutaman tunnin äidin luona ja seurasin Viivin touhuja,
Vähän aikaa nukuttuaan hän ryhtyi merkkaamaan ovenpieliä
poskillaan.
Yön Viivi oli nukkunut äidin vieressä
ja aamulla oli pitänyt päästä syliin, kun äiti oli juonut aamukahvia.
He ovat jo toistensa parhaat kaverit, enää en kuulemma saa Viiviä takaisin :D
He ovat jo toistensa parhaat kaverit, enää en kuulemma saa Viiviä takaisin :D
Nyt on kaikki hyvin.
Viivi sai viihtyisän kodin ja muorin jakamattoman huomion.
Äiti sai taas sisältöä elämäänsä ja puhekaverin.
Hmmmm...meillähän on viiden kissan kiintiö.
Kun Viivi nyt muutti uuteen kotiin, onkohan meillä keväällä kissavauva.........
Tonttuja alkaa parveilla yhä enemmän......
Manteliköörillä maustettu hedelmäkakku
valmistui jossain välissä.
Ohje on alapuolella olevassa postauksessa,
jos haluat kokeilla ;)
Menen lämmittämään vielä mukillisen glögiä ja syön pari joulutorttua!
Pääseeköhän taas huomenna aamulla lumitöihin!?
Puuhakasta loppuviikkoa!
♥
