Mitä kuluneesta puutarhavuodesta jäi mieleen?
Lähes lumeton talvi, toukokuun lumisateet,
kesän viileys, koko loppuvuoden jatkuneet sateet.
Yhtä ankeutta koko vuosi!
Tässä parina päivänä olen käynyt läpi menneen vuoden kuvatiedostoja
kuukausikollaaseja varten.
Kuvissa vuosi ei vaikuta enää yhtään niin ankealta.
Monenlaisia kukkakuvia, aika harvassa kuvassa on vesisadetta.
No, tietenkin olen kuvannut vain kauniilla säällä, eikä se koleuskaan aina välity kuvissa.
Täällä lounaassa ei kesä ollut kovin sateinen ollenkaan, aika sopiva määrä
saatiin sadetta, lämpö ja auringonpaiste toki täältäkin puuttuivat.
Varsinkin puut ja pensaat kasvoivat hyvin ja olivat oikein reheviä.
Yksivuotiset kukat ja hyötykasvit olisivat kaivanneet lämpöä.
Tomaattien kypsyminen kesti kuukausikaupalla,
eikä sittenkään oikein tullut valmista satoa.
Ei mikään toiveiden kesä, mutta lähes siedettävä kuitenkin.
Kuvia selatessa muistuivat mieleen kaikki kivat retket ja blogiystävien tapaamiset,
jotka tekivät tästäkin kesästä erityisen.
Monta kivaa retkeä ja hetkeä mahtui vuoteen.
Puutarhaihmisen positiivuudella uskon lujasti,
että ensi kesä on oikea unelmien kesä ja korvaa moninkertaisesti viime kesän pettymykset.
Tammikuussa pääsi jo kylvämään jättiverbenan ja keijunmekon siemeniä.
Latva-artisokkaakin kylvin, mutta niiden kanssa käy aina samalla tavalla,
enemmin tai myöhemmin ne taimet heittävät henkensä...
Lopppukuussa käytiin Lapissa, Muoniossa, lumimaisemissa.
Pelakuut kukkivat koko talven risuverstaan ikkunalla.
Krookuksen piipat olivat jään saartamia ja artisokan taimet hengissä vielä tässä vaiheessa.
Onni oli tehokas ja kävi päivittäin tarkistamassa myyrätilanteen,
eivätkä ne tihutyöläiset hyvän valvonnan ansiosta uskaltaneet lainkaan tulla meidän tontille.
Heti maaliskuun alussa Takapenkin Ladyt tekivät kevätretken Turkuun,
mm. siemenpussitaivaaseen päädyttiin ja hamstrattiin tomaatin siemeniä.
Seuraavalla viikolla käytiin sunnuntai-ajelulla Reposaaressa kuvaamassa jääröykkiöitä ja sulaa merta.
Kuun puolivälissä kevät tuli kasvariin, esikot ja narsissit viihtyivät siellä jo hyvin.
Kuukauden viimeisinä päivinä sinivaleunikkojen karvakorvat jo pinnistelivät mullan alta maan pinnalle.
Huhtikuun alussa Takapenkin Ladyt lähtivät taas retkelle Turkuun, puutarhan kevätmessuille.
Loppukuussa oli vuorossa kevään kohokohta, Tukholman Nordiska Trädgårdar-messut,
matkaseurana ihanat blogikaverit Kivipellon Saila ja Intianminttu,
samaan reissuun sovitettiin myös käynti Zetasilla.
Ostin työpaikaltani kevään ensimmäiset orvokit ja muita kevätkukkia tarttui mukaan Tukholman puutarhamyymälöistä kasvarin somistukseksi..
Pihalla ensimmäiset krookukset availivat arkaillen nuppujaan.
Toukokuun sää oli erityisen kylmä, töissä tunsi olevansa todellakin ULKOtöissä!
Toukokuun 9. päivän aamuna orvokkkiamppelit peittyivät lumen alle.
Äitienpäivänä oli kuitenkin poikkeuksellinen lämmintä ja aurinkoista muuhun toukokuun säähän verrattuna, työpäivän jälkeen herkuteltiin kasvarissa ainakin macaronseilla.
Vähitellen maasta alkoi yhä enemmän kurkistella kaikenlaisia vihreitä piippoja,
sinivaleunikkojen pörheät lehdet kasvoivat reippaasti.
Accoladet availivat ensimmäisiä kukkiaan.
Loppukuussa oltiin Marketanpuistossa Kotipuutarhalehden järjestämässä bloggaajatapaamisessa,
Olipa kiva taas tavata blogituttuja ja Marketanpuiston markkinoilta tarttui mukaan kaikenlaista kivaa..
Jäätävän kylmän toukokuun jälkeen kesäkuu oli töissä tosi kiireinen, vaikka koleaa oli silloinkin.
Omenapuut, tulppaanit, helmipensaat, sinivaleunikko, atsaleat ja akileijat availivat kukkiaan verkkaiseen tahtiin.
Kaikki kasvoi tosi hitaasti.
Siilit kävivät monta kertaa päivässä ruokakupilla.
Takapenkin Ladyt tekivät heti juhannuksen jälkeen retken Tampereelle Pinsiön taimistolle.
Heinäkuussa lumouduttiin pionien ja ruusujen kukinnasta.
Pionien kodissa poikettiin pionipäivillä, Teehuoneen edustan pionipenkkiin hankin täydennystä.
16. 7. oli Vakka-Taimen rosariossa ruusupäivä, saimme seurata Vesan asiantuntevaa selostusta ruusujen kasvatuksesta ja niiden historiasta.
Ladyjen heinäkuun retki suuntautui Jyväskylän Viherlandiaan ja Tommolan tilalle.
Ilman ostoksia näistä mistään reissusta ei kotiin palattu!
Kasvarissa vietettiin kahvi- ja kuohuviinihetkiä, kotipihan ruusut ja pionit ilahduttivat kukillaan.
Torilla 14. heinäkuuta naapuripöydän mansikanmyyjä mittasi mansikkalitroja vanttuut kädessä.
Elokuussa kärhöt, luppiot ja ängelmät aloittivat kukinnan.
Kivipellon Sailan kanssa tehtiin perinteinen kesäretki Turkuun Viherlassilaan ja Vakka-Taimeen.
Ihanuuksia päätyi ostoskasseihin kiitettävästi tälläkin kertaa.
Lavakauluskasvimaa oli rehevä, joskaan ei kovin kukkaisa.
Syyskuussa tulivat ne muutamat harvat perhoset, joita kesän aikana näkyi.
Sateet alkoivat ja sateiden mukana ilmestyivät sienet.
Mustikat kypsyivät niin metsässä kuin kotipihan pensaissa.
Ladyt tekivät piknik-risteilyn, syötiin oikein kunnolla, eikä tällä reissulla ostettu yhtä ainoaa kasvia!
Lokakuun alussa oltiin syysretkellä Norjassa, matkan parasta antia tarjosi kuitenkin paluumatkan viimeinen päivä, jonka sain viettää Tukholman puutarhamyymälöissä Zetasilla ja Ulriksdalissa!
Ruskalehdet huurtuivat syksyn ensimmäisenä pakkasyönä.
Kirsikkasorvarinpensaan siemenkodat ovat kuin korut.
Marraskuu oli ahdistavan pimeä ja sateinen, kissoilla oli oikea asenne, ne ottivat rennosti sisätiloissa.
Me ihmisväki järjestimme Mummun Pilkkumin isänpäivälounaan
ja siitä alkoivatkin syksyn myyjäis- ja muut leipomiskiireet.
Ensimmäiset amaryllikset ja joulukaktukset muistuttivat lähestyvästä joulusta.
Joulukuun alku kului myyjäisvalmisteluissa
ja myyjäisten jälkeinen aika kului keittiössä lieden ja leivinuunin ääressä.
Jouluna oli aika rauhoittua ja uuden vuoden aatto sujuikin jo oikein leppoisissa merkeissä.
Kuun puolivälissä täällä oli noin kahden päivän talvi.
Maassa oli lunta toistakymmentä senttiä, päästiin lumitöihin!
Siinä se, koko vuosi 12 kollaasissa.
Edessä uusi, kokonainen vuosi,
joka on hyvä aloittaa tekemällä pari siementilausta!
Ensimmäisen kuvan esikot ostin heti vuoden ensimmäisenä päivänä.
Kevään merkiksi!
♥
.jpg)
