Meillä oli talvi. Viime tiistaina.
Olisi saanut olla pidempäänkin, kun kerran joulun jälkeen ei tulekaan huhtikuu!
Joka vuosi yhtä suuri pettymys!
Tämä, talven tilalle tullut, lokakuusta maaliskuuhun kestävä välitila koettelee kärsivällisyyttä.
Olisi selkeä talvi, tammikuun pakkaspäivät, helmikuussa kimaltelevat timantit hangilla,
sitten lumet sulaisivat ja tulisi kevät, kuten ennenvanhaan.
Ihanaa kuitenkin, että päivän valoisa aika lisääntyy koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Päivän pituus on tänään 7 tuntia 16 minuuttia,
lähes 2 tuntia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan!
Helmikuun lopussa päivän pituus on jo 10 tuntia 22 minuuttia.
Kevät tuntuisi keväämmältä, jos sitä ennen olisi oikea talvi,
niinpä meillä on tarkoitus vielä käydä Lapissa kokemassa talven tunnelma.
![]()
![]()
Tiistaina puutarha oli muhkean lumikuorrutteinen,
keskiviikkona aamullakin vielä satoi lunta, mutta puoleenpäivään mennessä sade muuttui
vesisateeksi, joka jatkui vielä torstain aamupäivänkin.
Olisi saanut olla pidempäänkin, kun kerran joulun jälkeen ei tulekaan huhtikuu!
Joka vuosi yhtä suuri pettymys!
Tämä, talven tilalle tullut, lokakuusta maaliskuuhun kestävä välitila koettelee kärsivällisyyttä.
sitten lumet sulaisivat ja tulisi kevät, kuten ennenvanhaan.
Ihanaa kuitenkin, että päivän valoisa aika lisääntyy koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Päivän pituus on tänään 7 tuntia 16 minuuttia,
lähes 2 tuntia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan!
Helmikuun lopussa päivän pituus on jo 10 tuntia 22 minuuttia.
Kevät tuntuisi keväämmältä, jos sitä ennen olisi oikea talvi,
niinpä meillä on tarkoitus vielä käydä Lapissa kokemassa talven tunnelma.
Tiistaina puutarha oli muhkean lumikuorrutteinen,
keskiviikkona aamullakin vielä satoi lunta, mutta puoleenpäivään mennessä sade muuttui
vesisateeksi, joka jatkui vielä torstain aamupäivänkin.
Keskiviikkoaamun sininen hetki puutarhassa.
Pihatie torstai-iltapäivällä. Jäätä ja vettä, lunta on enää tien reunalle kolatuissa penkoissa.
Meilläpä kukkii vielä/jo orvokki, ei ihan yhtä hehkeänä kuin kesällä, mutta kukkii kuitenkin!
Yhtään ei lannistuta ikävistä keleistä.
Tänään laitoin mullat valmiiksi keijunmekkoja varten ja kävin keräämässä muutaman
sinivaleunikon siemenkodan ja kylvän nekin siemenet viikonloppuna.
Viime kevään sinivaleunikkokylvökset onnistuivat yllättävän hyvin,
viime kesänä muistin kastellakin taimia, joten ne olivat syksyllä oikein hyvissä voimissa.
Nyt en ihan tarkkaan muista, minne ne syksyllä laitoinkaan. Toivottavasti löydän ne vielä.....
Tammikuussa leikkotulppaanit vievät ajatukset kevääseen.
Kerrotut tulppaanit kestävät pidempään kuin yksinkertaiset.
Lisäksi niissä on melkein aina myös tuoksu mukana.
Ruukkukasvit ovat jo panneet merkille päivän pidentymisen
ja alkaneet kasvatella uusia versoja.
Tänä talvena ovat kaikki ruukkukasvini selvinneet pimeästä ajanjaksosta,
ensi kuussa niitä voisi jo piristää antamalla kasteluveden mukana merileväuutetta.
Seepra-alokasian, Alocasia Zebrina, ostin joulun jälkeen
Raision Plantsusta. Ennen joulua jo katselimme sitä Ladyjen retkellä,
mutta 30 € hinta sai harkitemaan ostamista ja alokasia jäi vielä kauppaan.
Joulun jälkeen sen sai puoleen hintaan, silloin se oli jo pakko saada.
Nuo varret ovat vaan niin hienot.
Seepra-alokasialla on seeprakuvioiset varret, sekä suuret kilven muotoiset lehdet.
Nyt siihenkin on kasvamassa jo kaksi uutta lehteä!
Mutta mitkä ihmeen alienit ovat majoittuneet sen ruukkuun!!?
Jotain sieniä niistä tulee, kunhan eivät ole mitään hallusinaatioyksilöitä!
Toivottavasti pääsen niistä eroon kun keväämmällä istutan alokasian uuteen ruukkuun.
Huonekuusta olen suihkutellut melkein päivittäin,
nyt se ei ole varistanut yhtään neulasiaan.
Alokasia Pollylla on suurikokoiset nuolimaiset ja aaltoreunaiset lehdet,
joissa on selvästi erottuvat valkoiset lehtiruodit.
Perintö-Amatsoninliljat eivät ainakaan vielä ole tehneet kukkavarsia, mutta
kasvattavat reippaasti uusia lehtiä.
Hopea-aralia (Polyscias scutellaria)
muistuttaa erehdyttävästi kirjavalehtistä pelakuuta!
Tämä on vasta vähän aikaa ollut minulla,
mielenkiintoista nähdä, miten se tulee viihtymään.
Vähän aikaa sitten ostin ihanan pullojukan ja laitoin sen kaapin päälle,
hankin sille oman erillisen pikkuisen kasvilampunkin sinne.
Ajattelin, että kissat eivät huomaisi sitä siellä vähän ylempänä.
Eivät muut huomanneetkaan, paitsi Onni oli joka aamu rouskuttelemassa sen lehtiä aamupalaksi.
Lahjoitin koko kasvin naapuriinn ja ostin tilalle klusian,
jonka toinen nimi suomeksi on kuristajaklusia.
Kerroin sen Onnillekin, oikein pelottelin, että se voi hyvinkin kuristaa pieniä kissoja.
Niin on klusia saanut olla rauhassa,
tuskin minun pelottelullani kuitenkaan oli tehoa,
sen lehdet eivät vaan ole yhtään kiinnostavat Onnin mielestä.
Taas alkaa olla viikonloppu käsillä!
Iloista ja aurinkoista tammikuun viimeistä viikonloppua!
Muista osallistua pihabongaukseen!
♥
