Mää niin sorruin!

Viime aikoina. 

Joka kerta kaupunkireissulle lähtiessäni olen toiveikkaana miettinyt;

joko tällä reissulla saan sortua!

Milloin puutarhamyymälän pöydällä odottaisivat ostajaansa.

 Nämä kerrotut esikot ovat paljon kestävämpiä kuin ne tavalliset kevätesikot.
Nämä olen aina saanut selviämään kevääseen asti
ja istuttanut ne sitten pihalle kun maa on sulanut.
Kesällä ne aloittavat uuden kukinnan ja kukkivat syksyyn asti.
Minulla nämä eivät ole selvinneet maassa talven yli.
Täytyy tänä vuonna koettaa jotain uutta paikkaa
ja jos syksyllä muistaisi vaikka laittaa vähän havuja suojaksi....


Kaksi huone-esikkoa vaativat päästä meille.
Missiona on nyt saada nämä säilymään monivuotisina huonekasveina.
Sehän nähdään.



Viikko on sisältänyt poikkeuksellisen paljon ohjelmaa,
Äitiä on pitänyt kuskata hammaslääkäriin, kissojen rokotukset hoidettu kuntoon.
Pariin kokoukseenkin on pitänyt ehtiä.

Eilen illalla oltiin Rauman teatterissa katsomassa
Michael Cooneyn farssi Puhtaana käteen.
Pääosia esittävät Janne Kataja ja Lauri Ketonen.
Oikein rentouttava ilta oli.
Naurua riitti koko esityksen ajan.
Välillä pokka petti myös näyttelijöillä....


Kahdessa erässä vietiin kissat eläinlääkärille, ilman suurempia sattumuksia tällä kertaa.
Kissat ovat oikein hyvässä kunnossa, Ruusa ehkä vähän liiankin.
Jos yritän rajoittaa Ruusan murojen syöntiä,
hän menee pihalle ja syö mehukkaan hiiren lounaaksi ja jonkun tintin vielä jälkiruoaksi.
Eläinlääkärin mukaan Ruusalla on oikein hyväkuntoinen ja kiiltävä turkki,
 joten hyviä rasvahappoja on hänen luomuravintonsa sisältänyt.
Vaikka hän on hieman pullea, hän liikkuu kuitenkin tosi paljon on erittäin ketterä.

Tänä aamuna näkymä ikkunasta oli tyrmistyttävä!
Räntää taivaan täydeltä ja 5 cm lumikerros maassakin!
Tällä hetkellä räntä on muuttunut hyvin vetiseksi ja
lumi tippuu alas puiden oksilta.
Kai se sulaa taas pian maastakin!


Eilen tehtiin Onnin ja Ruusan kanssa kevään ensimmäinen puutarhakierros.
Lunta ei ollut enää melkein ollenkaan.


 Kirsikkapuiston krookukset.
Katherine Hodkinit ja muut kevätkurjenmiekat olivat jo näkyvissä,
narskujen ensimmäisiä lehdenkärkiä näkyi....

 
Tässä kasvaa muistaakseni unelmatädyke






 Mihin sit mentäis?

 Hyvin ovat tähän mennessä pärjänneet kääpiöhernesypressi ja kääpiökanadanhemlokki.
Etualalla laakakatajaa.
Kun lumet taas seuraavan kerran sulavat pitää muistaa laittaa niille varjostuskangas.

Monta vuotta pikkuhavualueella kasvanut kääpiövalkokuusi
alkoi jostain syystä ruskistua jo viime syksynä.
Olen miettinyt, että saiko se alkukesällä liikaa vettä, vai oliko loppukesällä liian kuivaa?
Samalla alueella kasvavat siilikuusi, pallohopeakuusi, mustakuusi, laakakatajat ja kääpiökoreanpihta ovat ihan kunnossa kuitenkin.

Onneksi on tulppaanit, vaikka räntää vihmookin!

Perjantai on toivoa täynnä,
 kyllä tuo räntä vielä vedeksi muuttuu!
Kevät on taas päivän lähempänä.

♥