Sananmukaisesti.
Vuorenrinteitä pitkin leijailevat untuvaiset pilvet maahan asti.
Sen kun laittaa pään pilveen.
Paitsi tukka kyllä kastuu.....
Perjantaina ajeltiin Askerista Ålesundiin.
Ai että, tämä avaruus on niin terapeuttista.
Täällä on niin helppo hengittää.
Talvi on tulossa vuorille.
Aurauskepit ovat jo paikoillaan.
Reitti kulki Geirangerin kautta
Ylhäällä oltiin jo,
lumihuiput ihan vieressä
Vähän ennen Geirangeria
Ehdottomasti tuonne!
1,5 km meren pinnan yläpuolelle.
Serpentiinitietä.
Huipulle on matkaa n. 5 km
Välillä vilkaisu sivulle
Ylhäällä lämpötila juuri sopiva heinäkuisten helteiden vastapainoksi.
Pilvien tasolla
Lumihuiput
Alhaalla näkyy Geirangerin vuonon pohjukka.
Vuonon vastakkaisella rannalla serpentiinitie, jota pitkin jatkettiin kohti Ålesundia.
Täällä asiat saavat oikeat mittasuhteet.
Ihminen on hyvin pieni.
Kaikkia eivät kaiteet pidätelleet.
Ranskalaiset nuoret kävivät vuorotellen istumassa tuolla kielekkeellä.
Selfie-villitys.....
Toivottiin, ettei tule bussia vastaan....
Kuvassa näkyykin tie Geirangeriin.
Valokuviin saa ikuistettua vain kalpean aavistuksen näistä huikeista maisemista.
Silti yksi asia tuli mieleen.
Joulupukki voisi olla kiltti (vai minunko se pitikin olla kiltti)
ja tuoda laajakulmaobjektiivin!
Niitä tavisobjektiivilla otettuja kuvia on
vielä ...paljon... joten jatkoa seuraa
♥
